Monien vuosisatojen ajan aistinvaraisia käsityksiä, jotka muistuttavat telepatiaa, tulevaisuuden ennusteita ja selvänäköisyyttä, pidettiin petollisina fantasioina, illuusioina tai keksintöinä.
Tieteellisissä piireissä vallitseva materialistinen lähestymistapa kiistää kaiken "hengellisen" todellisuuden a priori. Syynä on, että näitä todellisuuksia ei voida todentaa laboratoriossa.
Tästä huolimatta kaikilla ihmisillä on ollut jonkin verran kokemusta kuin tiede kiistää. Voimme esimerkiksi muistaa selittämättömiä tapahtumia, tulevaisuuden tapahtumia tai toteutuneita unelmia.
Olemme usein hyötyneet näistä kokemuksista. Tämä osoittaa, etteivät ne olleet harhakokemuksia.
Nämä ilmiöt eivät ole harvinaisia ja vaikuttavat kaikkiin. Jotkut tutkijat, joilla on avoimempi mieli, ovat halunneet käsitellä ongelmaa tieteellisesti. He pohtivat, onko olemassa tapa ymmärtää ekstrasensorikokemuksia turvautumatta okultismiin, mytologiaan tai pseudo-uskonnollisiin filosofioihin. Kirjassa kerrotaan näiden tutkijoiden kokemuksista.
Viimeinkin on tulossa todisteita, jotka tieteellisesti osoittavat korkeamman tietoisuuden tason olemassaolon.
On olemassa "kollektiivinen mieli", joka sisältää koko ihmiskunnalle yhteisiä ideoita ja ajatuksia. Tämä on psyykkinen kosmos, jota voimme käyttää omaksemme. Tästä kosmosta vastaanotamme signaaleja ja tietoa.
Vuonna 1980 "Quantum takertuminen" vahvistettiin kokeellisesti.
Tämä ominaisuus on tyypillinen alkeishiukkasille.
Kaikki hiukkaset (atomit, elektronit, fotonit) voivat olla yhteydessä toisiinsa kärsimättä tilan ja ajan rajoituksista.
Tämä on jyrkässä ristiriidassa materialistisen näkemyksen oletusten kanssa.
Alkuhiukkasten välinen kommunikaatio tapahtuu ulottuvuudessa, joka ei ole tunnettujen fysiikan lakien alainen. Tätä ulottuvuutta voidaan verrata "Universal Mindiin".
Princetonin yliopistossa tehdyt "Global Consciousness Project" -kokeilut ovat epäilemättä osoittaneet maailmatietoisuuden olemassaolon.
Kirja kuvaa niin kutsutun ”kollektiivisen alitajunnan” teoriaa, jonka on kehittänyt kuuluisa psykoterapeutti Carl Gustav Jung. Jungin teoria on hyvin samanlainen kuin neoplatoninen "Anima mundi" -konsepti. Nämä teoriat vahvistetaan kvanttifysiikan ennusteissa, jotka ovat kehittäneet tunnetut tutkijat ja Nobelin palkinnonsaajat.
Kvanttifysiikka dokumentoi tason, jota kutsutaan "ei-paikalliseksi". Tällä tasolla alkeishiukkaset, huolimatta siitä, että ne on erotettu toisistaan valtavilla etäisyyksillä, tietävät toisistaan kaiken ja käyttäytyvät kuin olisivat yhtä.
Materialistisesta näkemyksestä maailmankaikkeudesta, joka perustuu täysin sattumalta koottuun aineeseen, ihmiskunta siirtyy kohti uutta tapaa ymmärtää todellisuutta, jossa aine ja psyyke ovat olemassa ja integroituvat.
Vaikka klassinen fysiikka on edelleen hallitseva aistillemme havaittavassa maailmassa, esiin nousee uusia todellisuuden tasoja psyykkisten sisältöjen kanssa.
Kvanttitasolla klassinen fysiikka ei ole enää voimassa. Pelkästään kosmoksen aineellinen osa ei pysty suorittamaan tehtäväänsä. Se tarvitsee psyykkisen ulottuvuuden, toisin sanoen uudemman tason, ei-paikallisuuden tason.
Tällä tasolla koko universumista tulee yksi. Se ei ole enää aineesta, vaan energiasta ja tiedoista, ja sitä koordinoi harmonian voima, jota ilman olisi vain kaaos.
Todellisuuden piilotetuimmilla tasoilla aine ei voi tehdä ilman psyykettä. Vastaavasti psyyke tarvitsee aineellisen osan ilmaistakseen itsensä.
Tämä tietoisuus seuraa ihmiskuntaa kohti uutta evoluutiohyppyä, jonka jälkeen materialistinen hallitseminen lakkaa.
Psyyken ja aineen välisen yhteistyön aikakausi muodostuu. Nyt kielletyistä ilmiöistä, kuten ekstrasensorisista käsityksistä, tulee arjen yleinen käyttö jokapäiväisessä elämässä.
