He kävivät istumaan terassille, josta näki yli valtaisan kokoisen, vanhan puutarhan. Conrad lepuutti drinkkilasiaan korituolinsa käsinojalla ja katseli lepotuolissaan nojailevaa Claraa puoliummistettujen silmäluomiensa lomitse. Tuulenvire pyyhkäisi hämärässä heidän ylitseen, ja kuu oli nousemassa taivaanrannan takaa. Tuuli huljutteli Claran mekonhelmaa paljastaen vähitellen Conradille yhä enemmän, jahka hän vain malttoi mielensä."Tämä talo kuului vanhemmilleni", Clara kertoili, "Madge-täti peri tämän isältäni, mutta oli selvää, että talo siirtyisi meidän haltuumme. Tämä on aivan liian suuri kahdelle nuorelle naiselle. Meillä on oltava kaksi talousapulaista. Olisin mieluummin halunnut ihan pienen asunnon."Clara hymyili asianajajalle. Conrad siemaili giniään ja yritti parhaansa mukaan nähdä hämärässä jotakin Claran kauniista vartalonsa. Jos tytön jalat olisivat peittyneet kokonaan, ei tämän asennossa olisi ollut mitään ihmeellistä. Mutta koska jalat olivat Claran huomaamatta paljaat, näytti tämän asento melko viettelevältä. Claran polvet harottivat hieman sivuille, jolloin tämän sisäreidet vilkkuivat paljaina luoden illuusion, että tämän jalkojen välistä olisi näkynyt enemmänkin.Conrad kiskoi Claran varovasti vasten itseään. He makasivat kyljikkäin, ja Clara tunnusti itselleen omaksi hämmästyksekseen, että nyt hän makasi sängyssä Conradin, asianajajamiehen vieressä.Mitä seuraavaksi tapahtuu?Lue myös novelli Kermavaahto.-
