"Olivatko he todella akrobaatteja?" keskustelukumppanini kysyi.Kaksoset todella olivat, ja he olivatkin kaksi kuukautta töissä Wienissä. He asuivat samassa majatalossa Tegelhofstrassella kuin minä. Koska olimme kaikki kotoisin samasta maasta, muotoutui välillemme aivan omanlainen yhteytensä ja me ystävystyimme nopeasti. Erityisesti Lorine vetosi minuun, hänen lämmin ja ystävällinen hymynsä lumosi minut. Ei sillä, ettenkö olisi pitänyt Lorettestakin, mutta vetäydyn usein kuoreeni kohdatessani hänen kaltaisiaan energiapakkauksia.En lähestynyt häntä sen enempää ennen kuin olimme lounastaneet. Mutta sitten maatessamme suurten tammien alla otin häntä kädestä kiinni ja suutelin. Hän vastasi minulle halukkaasti ja antoi minun käyttää kieltäni. Hän vastasi hyväilyyni kepeästi. Rohkaistuneena laskin käteni hänen rinnallensa ja aloin napittaa hänen paitaansa auki. Hän ei vastustellut, vaan jopa auttoi minua, jotta pääsin näkemään hänen pienet, kiinteät rintansa.Mmm... Mahtaako vain toinen kaksossisarista riittää minulle?-
