Pöytä oli katettu; kaikki oli valmista. Mies katseli naista käytävän toisessa päässä. Nainen hyöri silti vielä keittiössä, vaikka oli vaihtanut vaatteetkin jo kauan sitten. Kuluneet farkut ja t-paita olivat poissa, ja tilalla oli miehen valitsema sininen mekko, joka puki naista kauniisti olematta kuitenkaan liian näyttävä. Mies vilkaisi nopeasti kelloa. Vartin yli. Vieraat olisivat täällä minä hetkenä hyvänsä. Hän huikkasi naiselle, ja tämä kuivasi kätensä ja käveli hänen luokseen. Hän silitti hellästi naisen lainehtivia, tuuheita hiuksia; kutitteli niskaa sormenpäillä. Nainen katsoi häntä suoraan silmiin ja hymyili vienosti. "Oletko keksinyt neljä sanaa?" mies kysyi.Mitä illan mittaan ehtisikään vielä tapahtua?Lue myös Jaloille eksyneille ruoho laulaa.-
