Kuulin askeleet portaikossa, kopisevat korot, sitten oveen koputettiin. Kuivasin käteni housuihini, suin hiukseni peilin edessä ennen kuin vedin henkeä sisään ja avasin oven. Christine astui sisään varmalla ja vakaalla harppauksella korkeissa koroissaankin. Hän ei katsonut minuun, hän vain riisui takkinsa pyyhkäistessään minun ohitseni. Hänen lyhyet hiuksensa kaartuivat pehmeästi kohti hänen niskaansa, katselin hänen paljaan selkänsä kaarta ja keinuvia lanteita, joiden oikealla puolella hän lepuutti kättään, vasemmalla kädellään hän viittoi minua luokseen. Lukitsin oven perässäni kiiruhtaakseni hänen peräänsä. Makuuhuoneessa oli hämyinen valaistus, siitä hän piti. Vasta, kun hän oli päässyt aivan sängynreunan äärelle, katsoi hän minuun, ja minä huokaisin hennosti.Kuka hän todella oli? Tiesin vain hänen etunimensä ja että hänellä oli mies ja lapsia.-
