Ikävä mies, kerta kaikkiaan. Pandantappaja! Mutta entä jos hän oli oikeassa? Anu Silfverbergin "Luonto pakastimessa" käsittelee mielipiteitä ja tunteita. Tunteet ovat sotkuisia ja usein piinaavia, ja siksi kai toiveikkaasti teeskennellään, että ne kuuluvat yksityisen piiriin, kun taas järki kuuluu yhteiskuntaan. Julkisuudessa tunteet sysätään naistenlehtiin, mutta kun puhe tulee isoista asioista, rajataan puhe tilastoihin, lakiin tai lasten parhaaseen - näin tehdään vaikka oikeasti sisällä kiehuisi niin, ettei uni yöllä tule. Näissä suorasukaisissa ja aseistariisuvissa teksteissä Anu Silfverberg uskaltaa sanoa jotain, minkä kanssa on elettävä ja koettaa lähestyä aiheitaan kuin eräänlaisia pisteitä kartalla. Pisteet ovat valikoituneet arkisen prosessin kautta. Silfverberg kirjoittaa siitä, mikä miellyttää tai ei miellytä. Joskus ajatus alkaa pienestä ja paisuukin valtavaksi, vähän niin kuin Bengtskärin majakka veneellä lähestyttäessä näyttää ensin suloiselta tikulta ja on lopulta pelottavahko, kaiken ylle kohoava toteemi. Pisteet, joita hän lähestyy, ovat ihmisenä olemisen pisteitä: liikettä kohti toisia eläimiä ja ihmisiä, sukupuolta, kansallisuutta tai toisten ihmisten jumalia.